LAPSENA UNEKSIN ETTÄ ...

... olisin kuningas. Hyvä ja kunigaskuntaansa kohtaan oikeudenmukainen sellainen. Sanomattakin selvää että kuningashuoneella olisi iso aarrekammio täynnä kulta kolikoita, hopeisia astiastoja ja jalokiviä.

Sittemmin minulle kerrottiin että kultaa ei enää käytetty asioiden maksamiseen, vaan sen sijaan käytettiin värikkäillä painatuksilla olevia paperin paloja. Varmaankin koska ne olivat paljon käytännöllisempiä.

No ei se mitään, ajattelin hieman pettyneenä, joka tapauksessa minun kruununi olisi tehty kullasta.

Koska jos kuninkaan kruunu olisi tehty paperista, niin eihän sellainen voisi olla mikään oikea kuningas?

---

MUTTA NYT OLEN YMMÄRTÄNYT ...

... että perheeni on kuningaskuntani, jota haluan suojella tekemällä oikeita päätöksiä, ensin toki neuvotellen oman kuningattareni kanssa.

Tiedän myös, että kulta on arvokkaampaa kuin koskaan aikaisemmin. Se tieto saa minut tuntemaan turvallisuutta ja riippumattomuutta. Sillä kulta ei koskaan menetä arvoaan.

Kulta on säilyttänyt ostovoimansa jo yli 5000 vuoden ajan. Niinpä voin olla varma, että se mikä kuuluu minulle nyt, on minun myös tulevaisuudessa.

Ajattelen luonnollisesti näin, sillä sen eteen mitä meillä nyt on, olen työskennellyt ja uhrannut paljon, enkä anna kenenkään ottaa sitä meiltä pois.